okei eli Rachel joka istuu vieressäni töissä kertoi palkkansa minulle lounaalla yhtenä ihan satunnaisena tiistaina. meillä oli sama titteli. sama tiimi. aloitimme samana maanantaina, muistan sen koska olimme samassa orientaatioryhmässä ja bondasimme siitä että molempia jännitti. hän tienasi neljäkymmentä tuhatta enemmän kuin minä. neljäkymmentä. minä vain istuin haarukka kädessä liikkumatta samalla kun hän jatkoi puhumista viikonlopustaan tai jostain. minun aivoni jäivät jumiin matematiikkaan. neljäkymmentä kertaa kolme vuotta on satakaksikymmentä tonnia jonka käytännössä sytytin tuleen koska en koskaan avannut suutani oikealla hetkellä. rekrytoija oli kysynyt minulta "ajatuksia kompensaatiosta" ja minun oikea vastaukseni oli nah looks good. kolme sanaa, siinä se, siinä koko neuvottelu lol. Rachelilta sama rekrytoija kysyi täsmälleen saman kysymyksen ja hän vain sanoi numeron.
isäni opetti minut olemaan kiitollinen. älä pyydä asioita, älä ole se tyyppi. rakastan isääni. tuo oppi maksoi minulle puolitoista autoa rahassa, ehkä kaksi autoa riippuen mitä ajat. en päässyt yli siitä tunteesta että pyytäminen olisi ahneutta, vaikka luin kuinka monta reddit-ketjua joissa sanottiin sen olevan normaalia.
toisessa työssäni yritin ja se oli rehellisesti säälittävää, kringeän tätä kirjoittaessani. sain tarjouksen puhelimessa, soitin takaisin samana iltapäivänä ja sanoin "olisin toivonut vähän enemmän." ei numeroa. ei mitään konkreettista. pelkkää vibaa käytännössä. rekrytoija sanoo okei annanpa tarkistaa. palaa takaisin ja lisää tuhatviisisataa dollaria satakymmenentuhannen dollarin baseen. tuhatviisisataa lol. ystäväni Sarah tekee rekryä isossa tech-firmassa ja kun kerroin tämän tarinan hänelle kahvin ääressä hän nauroi kirjaimellisesti minulle. sanoi että kun kandidaatti tekee tuon "toivoin vähän enemmän" -jutun ilman että sanoo dollarisummaa, rekrytoija valitsee vain pienimmän mahdollisen korotuksen jolla saa ihmisen lopettamaan puhumisen. hän sanoi nähneensä tuon tapahtuvan omalta puoleltaan varmaan viisikymmentä kertaa. ilmeisesti numeron puuttuminen on oikeasti pahempi kuin väärä numero, koska edes väärä numero antaa rekrytoijalle jotain mistä työstää, jotain mitä vastaan puskea ja josta tavata puolivälissä. ilman mitään saat 1500 dollaria ja opetuksen.
vein Sarahin samaan kahvilaan ennen kuin kolmas tarjoukseni tuli, tarvitsin tällä kertaa oikeaa apua ja olin lakannut teeskentelemästä että minulla olisi aavistustakaan mitä teen. kysyin häneltä suoraan mitä kulissien takana tapahtuu, siis kun joku vastaa tarjoukseen työntämällä vastaan niin mitä te oikeasti teette sillä. hän sanoi yhden asian joka muutti täysin tavan jolla ajattelen tästä. näen edelleen tarkasti missä pöydässä istuimme. "kahdeksan vuotta tätä tehneenä, en ole koskaan, en kertaakaan, nähnyt että firma vetäisi tarjouksen pois koska kandidaatti pyysi parempaa numeroa. ei ole tapahtunut. mitä näen joka ikinen viikko on ihmisiä jotka ottavat ensimmäisen numeron koska pelkäävät avata suunsa." hän selitti että minkä tahansa tarjouksen numero on aina alle sen mitä hiring committee oikeasti hyväksyi. ne rakentavat siihen tarkoituksella välin, ihan tahallaan. firma käytti viikkoja haastatellen sinua, koordinoinut kuuden ihmisen kalenterit, hiring manager on jo kyllästynyt siihen että headcount seisoo tyhjänä. kukaan ei polta kaikkea sitä siksi että pyysit bumpin.
kolmas tarjous tulee. 118 000 dollaria. sanoin kiitos, kerroin olevani oikeasti innoissani, kysyin voisinko ottaa pari päivää aikaa käydä kaiken läpi. suljin puhelun ja soitin heti Sarahille. hän sanoi hyvä, nyt älä vastaa puhelimeen kahteen kokonaiseen päivään. ja kun lopulta soitat takaisin, sinulla pitää olla oikea dollarimäärä valmiina tulemaan suusta ulos. joten odotin. tiistain ja keskiviikon vain istuin siinä. torstaiaamuna soitin ja sanoin että olin käynyt kokonaisuutta läpi ja olin todella innoissani liittymisestä, ja että distributed systems -kokemukseni ja tämän roolin nykyisen markkinatason perusteella toivoisin tulevani sisään noin 145 000 kohdalla. "onko siellä päin yhtään liikkumavaraa?" rekrytoija sanoi puhuneensa hiring managerin kanssa. hän soitti perjantaina. 142 000. kaksikymmentäneljä tuhatta dollaria vuodessa yhdestä puhelusta ja kahdesta päivästä jolloin en tehnyt kirjaimellisesti mitään, käteni tärisivät kun sanoin kyllä.
Sarah kertoi minulle myöhemmin miksi se odottaminen on käytännössä koko temppu. sanot että tarvitset pari päivää, eikö. rekrytoija vie sen hiring managerille. ja managerin aivot menevät heti pahimpaan mahdolliseen skenaarioon jossa kävelet pois. kaikki ne haastattelut jotka he vetivät, se kalenterisirkus, headcount mätänemässä täyttämättömänä samalla kun tiimistä puuttuu ihminen. paluu ruutuun yksi siinä haussa maksaa niille paljon paljon enemmän kuin kaksikymmentä tonnia. sinun ei edes tarvitse omistaa kilpailevaa tarjousta inboxissasi. niiden vain pitää elää sen mahdollisuuden kanssa että saatat häipyä, ja maagisesti budjettia löytyykin jota ei ollut olemassa kymmenen minuuttia aiemmin.
neljäs työ opetti minulle jotain muuta. rekrytoija kertoo että base on lukittu, firmapolitiikka, hänen kätensä ovat sidotut. muistin Sarahin sanoneen että kun ne antavat sinulle sen base is firm -linjan, vaihdat kysymään kaikkea muuta. joten kysyin signing bonusista. viisitoista tuhatta dollaria ilmestyi tyhjästä, sitä ei ollut alkuperäisessä tarjouksessa lainkaan. ystäväni Marcus kokeili samaa omassa firmassaan ja pyysi ylimääräistä lomaviikkoa kun base lukittiin, sai sen ilman ainoatakaan vastaanpanevaa sähköpostia. toinen ystävä Priya halusi kaksi lisäviikkoa ennen aloitusta saadakseen freelance-asiakkaat pakettiin ja he sanoivat että sopii hyvin. aina jokin joustaa vaikka he vannovat ettei mikään jousta.
sivuhuomio, käytin InterviewMan näiden myöhempien töiden haastattelukierroksilla. kaksitoista euroa kuussa, se vain istuu ruudullani puheluiden aikana ja estää minua spiraaloimasta kun kova tekninen kysymys tulee ja aivoni menevät tyhjiksi. ironista on että kaadoin kaiken tämän energian haastatteluista selviämiseen ja olin silti vähällä möhliä sen yhden keskustelun joka oikeasti tuo euroja tililleni. se kompensaatiopuhelu on yhtä tärkeä kuin jokainen kierros sitä ennen, behavioral questions -setistä system designiin, ja kohtelin sitä vuosikausia muodollisuutena, mikä on rehellisesti aika noloa nyt kun kirjoitan tämän auki.
neljäkymmentä tonnia, mies. istuimme samassa kuutiorivissä, samassa kerroksessa, aloitettiin samana maanantaiaamuna. hän pyysi ja minä en. ajattelen edelleen sitä haarukkaa lautasella ihan rehellisesti.
Ready to Ace Your Next Interview?
Join 57,000+ professionals using InterviewMan to get real-time AI assistance during their interviews.
